perjantai 4. toukokuuta 2018

Haaste: kuka minä olen



Mulla tulee aika paljon kirjoiteltua mun koirista ja blogikin on pääasiassa mun koirille. Oli kuitenkin  mukavaa löytää haaste, jossa pitääkin kirjoittaa blogin kirjoittajasta eli siitä millainen minä olen. Yleensä näissä haasteissa on kysymyksiä vastattavaksi, mutta tämä on vähän erilainen. Säännöt ovat alla. Tästä tämä lähtee.

***
Haasteen säännöt:

-Kirjoita itsestäsi otsikolla "kuka minä olen?". Voit valita mitä kerrot ja millä tavalla. Kuitenkin tavoitteena on tutustua sinuun!

-  Haasta 3-5 bloggaajaa, joihin haluaisit tutustua, mielellään hyvin erilaisia! Kerro miksi haluat tutustua juuri näihin bloggaajiin.

- Kerro kuka sinut haastoi

- Kerro että haaste sai alkunsa maatiaiskanasen elämää -blogista

***

Asustelen kolmen koiran kanssa tällä hetkellä Kuusamossa Koillismaalla. Tykkään asua täällä, vaikka välillä elämä tuntuukin hyvin vaikealta. Elämä täällä voittaa kuitenkin elämän Salossa, mistä oon alkujaan lähtöisin.

Salossa mua on kiusattu niin kauan kuin muistan. Yksikään mun kiusaajista ei oo edes pyytänyt anteeksi ja osa jatkaa kiusaamista vielä aikuisiälläkin. Kiusaaminen on ollut hyvin julmaa ja jättänyt jälkensä muhun monin eri tavoin, näkyville ja näkymättömiin. Julmuudesta kertoo jo vain se, kuinka mun vanhemmat asuvat edelleen Salon seudulla, mutta en pysty käymään sukulaisteni luona vaikka haluaisin, koska kaikki muistuttaa mua siitä helvetistä minkä oon siellä joutunut käymään läpi. Tilannetta yhtään kivuttomammaksi ei tee se koti-ikävä mikä mulla on Salon kauniita ja aina niin inspiroivia maisemia kohtaan. Erityisesti merta ja vanhoja tammimetsiä mulla on kova ikävä.

Kuusamo-opiston kokoelmissa oleva teokseni "Tanja ihmemaassa"

2014 syksyllä; voitte vain kuvitella sen helpotuksen tunteen saadessani kutsun Kuusamo-opistolle opiskelijaksi. Viimeinkin pääsen pois! Kaikki helpottaa, ajattelin - ja moni asia helpottuikin, mutta yhä edelleen yhtä moni asia tuntuu yhtä vaikealta. Kuusamo-opisto on ensimmäinen ja ainoa paikka missä mua ei oo kiusattu ja siksi niin tärkeä paikka mulle. Joku köyhä yritystapaus sielläkin oli, mutta henkilö ei onneksi onnistunut aikeissaan yrittää kääntää muita mua vastaan.

Kuusamo-opistolla opiskelin vuoden taidelinjalla ja sain kutsun Koillismaan taiteilijaseuraan. Kesällä 2015 aloitin hevostenhoitajana paikallisella ratsutilalla islanninhevosten parissa (aikaisemmin olin Salossa hoitanut arabialaisia täysverisiä!). Innostuin eräilystä ja opiskelin eräoppaaksi. Olen siis ammatiltani kuvataiteilija ja eräopas. Mulla on tällä hetkellä haaveissa oma pieni ratsutila ja kenneli husky-koirien kasvatusta ja valjakkokisailua silmälläpitäen. Mitään suurta tallia tai kenneliä (esim. safarifarmia) en voi pitää, koska olen kiusaamisen takia sairastunut skitsofreniaan.

Lemppari issikkani Rane

Skitsofrenia diagnoosin sain vasta viime talvena. Aikaisemmin mulla oli todettu ahdistuneisuushäiriö, vaikea masennus ja psykoosi. Mulla oli jo useamman vuoden ajan pohdittu olevan joko asperger tai skitsofrenia. Kaikki mun diagnoosit ovat kiusaamisen tulosta. Jos mua ei olisi ikinä kiusattu, niin en olisi sairastunutkaan (tämä on osasyy siihen, miksi en ymmärrä, miten mun kiusaajat pystyvät edes elämään itsensä kanssa!). Olen aina tuntenut olevani erilainen. Nyt mun erilaisuudelle on olemassa nimi ja se helpottaa ja selittää lähes kaiken. Mun käyttäytymisen, luovuuden, poikkeavuudet ja tietyt luonteen piirteet... Toisaalta saatan joutua syömään loppu elämäni lääkkeitä ja käymään terapiassa, enkä pysty toimimaan "normaalisti" tietyissä tilanteissa. Varsinkin sosiaalisten tilanteiden pelko on mulla suuri enkä pysty sen takia käymään esim. baarissa kuten yleensä 25-26 vuotiaat käy. Mulle jo pelkkä puhelimella soittaminen tai puhelimeen vastaaminen tuottaa valtavaa ahdistusta, kaupassa käynnitkään eivät oo mitenkään itsestäänselviä. Tunnen jatkuvasti itseni sosiaalisesti rajoittuneeksi. Mulla on kuitenkin yksi voimavara: koirat.

Aatos

Ensimmäisen oman koirani sain 2007. Koira oli ja on edelleen alaskan malamuutti Aatos. Aatos muutti mun elämässä paljon asioita. Aatoksen jälkeen tuli Vilma ja Vilman pennut, omat kasvattini Onni ja Ilona. Tällä hetkellä haaveilen suklaan ruskeasta siperian huskysta, sellaisesta, jonka kanssa voisi harrastaa näyttely- ja kasvatustoimintaa. Haluaisin lisää koiria, joilla harrastella valjakkoajoa. Haluaisin oman kennelin, nimikin mulla ois ajateltuna 😀 Haluaisin monta muutakin asiaa, mm. oman hevosen ja omakotitalon kaukaa maaseudulta sekä ajokortin. Kaupunkielämää oon kokeillut kerran ja lähdin hyvin äkkiä pois. Tarvitsen ympärilleni tilaa, metsää ja vesistöä. En niinkään ihmisiä.

En ole kovin sosiaalinen, vaikka haluaisin. Itseasiassa oon aina ollut hieman salaa kateellinen ihmisille, jotka pystyvät sormia napsauttamalla tutustumaan uusiin ihmisiin ja saamaan helposti kavereita. En osaa ylläpitää kaverisuhteita, koska näen kaikki vihollisina tai en koe kuuluvani joukkoon ,kiitos kiusaamisen. Olen kasvanut hyvin itsekriittiseksikin. Mulla oli toki joskus kavereitakin, mutta nykyään olen osittain tahtomattani ja osittain omasta tahdostani yksin.

Onni vieraili mun kanssa Kuusamo-opiston taideleirillä pari kesää sitten. Kuva: Jokke Salminen

Olen jo pidempään suunnitellut eteenpäin menemistä, mikä tarkoittaa poismuuttoa Kuusamosta. Vielä en paljasta minne tai milloin, mutta opintoja ois kiva jatkaa, mikä ei valitettavasti Kuusamossa oo mahdollista. Kuusamoa tuskin jätän lopullisesti, sillä oon ihastunut Kuusamo-opistoon kattavine kurssitarjontoineen.

***
Tässäpä tämä. Huh huh, tulipa tekstiä😅 Enemmänkin ois ollut asiaa, mutta en kehtaa kirjoittaa!


1 kommentti:

  1. Kiva haaste ja todella rohkeasti kerrot itsestäsi!

    VastaaPoista